Tänä aamuna tuli taas mieleen famuni sanonta: Jos ei aamulla mikään paikka kolota/särje, niin olen varmaankin kuollut. Pitää niin paikkansa. Minulla on perussairaus nivelreuma. Sitä on äidin että isän suvussa. Molemmilla mummoilla, tädeillä, serkuilla, kummin kaiman veljen vaimon siskolla etc. Ja minulla. Koska olen nainen. Ja naisilla se on yleisempää kuin miehillä. Minun tuuriani. Olen nainen.

Helmi-Maalis- ja Huhtikuu; Röntgenhoitajasta tuli uusi ystäväni samoin lääkäristä. Olen aina vihannut lääkäreitä ja sairaaloita. Ja nyt minun oli pakko juosta sairaalassa viikoittain. Lääkäri oli mukava tai on edelleen. Samalla lääkärillä käyn vielä(kin). Ei kai siitä pääse eroon, kun ei tämä vaiva mene mihinkään. Sieltä se leikkauspöydältä kiltisti kipitti perässä kipuineen päivineen. Hitto. Palataan leikkaukseen myöhemmin. Sitä ei halua vielä ajatella. Ei yhtään enempää kuin on pakko.

Alku kevät siis meni kotona. Enimmäkseen makasin sängyssä ja katsoin elokuvia. Välillä yritin istua. Lääkäri käski kävellä ulkona. No mene nyt sitten ulos, kun sielä on liukasta ja pakkasta enemmän kuin laki sallii! Eli olin pääsääntöisesti 3 kk sisällä. Elin häkissä. Siltä minusta tuntui. Kävin ulkona kun minulla oli "lenkki" seuraa.

Onneksi ystäväni houkutteli minut jo joulukuussa 2009 mukaan teatteri toimintaan. Jos en olisi lähes tulkoon joka sunnuntai käynyt harjoituksissa mukana, niin olisin varmasti seonnut. Hullujen huoneella. Lukkojen takana. En itse osaa näytellä eikä se ole se mun juttu. Olin avustajana ja kesällä huomasin olevani myös meikkaajana. Kevään aikana tehtävänäni oli ruokkia ihania näyttelijöitä, hankkia näytelmään lavastusta, keksiä keinoja nuken tekemiseen etc. Sellaista pientä. Mutta tarpeaksi pientä minulle. Ja tärkeää.

Päivät kuluivat. Maaliskuun lopussa oli jo vähän parempi. Särky pysyi aika hyvin kurissa särkylääkkeillä ja riittävällä levolla. Toivoa paranemisesta oli. Sitten huhtikuussa oli hoitoneuvottelu. Jopa reumalääkärini oli kutsuttu paikalle. Mangneettikuvissa oli jotain 'outoa', kuten minulle sanottiin. Kiva. Liivin vuoksi minulle tuli välilevynpullistuma ja mangneettikuvan 'outo' juttu oli viite selkärankareumaan. Mutta sitä pitäisi vielä tutkia lisää. BÄNG! Että ihan kivat vaan teillekkin. 

Eli ei riitä että se hiton reuma on joka ikisessä nivelessä ja sitten se vielä hiipii selkään kertomatta minulle! Ihan kiva. Mulla on paljon ihania ystäviä tässä mun kropassa. Ja vain koska olen nainen!