Olen jo pitkään miettinyt blogin luomista. Että saisin ajatukset jonnekkin. Tänään aamulla kun laitoin koneen päälle, niin ajattelin että nyt tai ei koskaan. Kirjoitukseni voi olla sekavaa, koska en osaa kirjoittaa järkevästi enkä selkeästi. Lisäksi en pysty edelleen(kään) istumaan kauan.

Eli kaikki alkoi tammikuussa 2010. Kaaduin selälleni koko painollani. Ja sitä painoa löytyy  Menin samana päivänä iltavuoroon. Ihmettelin töissä kun en pystynyt istumaan kunnolla enkä oikeastaan edes kävelemään. Potilaiden nostaminen oli hankalaa. Seuraavana päivänä menin lääkäriin kun tilanne vain paheni. En pystynyt tekemään mitään "normaalisti". Särky oli kamalaa!

Lääkäri lähetti minut röntgen kuvaukseen. Löydös oli epämääräinen. Ehkä murtuma tai pullistuma alaselässä.  Kävin siis terveyskeskuksessa lääkärissä. Njoh, lääkäri teki lähetteen seuraavalle päivälle sairaalaan CT-kuvaukseen. Ja sain häneltä soittoajan. Ja samalla lääkäri kehotti menemään varmuuden vuoksi seuraavana päivänä sairaalan fysioterapeutille hakemaan Extensio liivin ja tarttumapihdit. Asun siis aika pienessä kylässä ja meidän kylän apuvälinelainaamosta ei löydy kyseistä liiviä.

Ja kotiin odottamaan sitä seuraavaa päivää. Koko päivä, ilta ja yö oli aivan kamala. Hirveät kivut. Tuska ja ahdistus kun ei tiennyt varmuudella mikä selässä oli vikana.

Kuvaus meni hyvin. Mieheni oli tukemassa. Kävin hakemassa liivin ja pihdit. Menin kotiin odottamaan lääkärin soittoa. Itketti. Ja diagnoosi oli sitten se 2 murtuma alaselässä. Seuraavaan 3 kuukauteen Ei yksin kertaisesti saanut tehdä mitään. Liiviä piti pitää koko ajan paitsi ei suihkussa. Liivi päällä nukkuminen oli hankalaa. Tästä alkoi sitten nukkumisen vaikeuden kierre. En edes muista koska olen viimeksi nukkunut koko yötä yhteen putkeen. Aluksi kävin lääkärissä ja kuvauksessa kerran viikossa. Sitten kerran kuukaudessa ja huhtikuussa vain kerran.

Onneksi minulla on mieheni tuki ja ihanat ystävät sekä ihana äiti ja vara-isi. Yksin olisin varmasti seonnut.